Kirjailijat

FILOSOFIAN MAISTERI

Ahola, Ritva

Olen Felix Petter Aholan tytär, eli Aleksanteri Ahola-Valon veljentytär. Synnyin Tampereella 20.03.1941. Olen siis sota-ajan tuote, neljäs puolen tusinan ”Aholan likan” sarjassa.

Jo pikkutyttönä haaveilin kirjailijan ammatista. No, minusta ei tullut pienen runotytön kaltaista kirjailijaa, vaikka jo varhain sepittelin runoja. Kirjoitin myös lukittavaan päiväkirjaani salaisuuksia ja harrastin ahkerasti kirjeenvaihtoa lukuisien ystävieni kanssa. Sisarieni kanssa näyttelimme monenlaisia näytelmiä itse keksityistä Shakespeareen. Vanhempani ja naapurien lapset katselivat mielellään esityksiämme.

Virikkeen näyttelemiseen saimme varmaankin isältä, joka lapsena oli Inkerissä näytellyt veljensä Alin (Aleksanteri Ahola-Valon) ”Neljän männyn teatterissa”. Ali-setään tutustuin jo pikkulapsena hänen käydessään meillä. Hän oli aina hienosti pukeutunut, huoliteltu ja lempeä. Kesäaamuisin jo varhain hän istui puutarhassamme tekemässä luonnoksia ja muistiinpanoja. Äitini ihmetteli hänen monipuolisuuttaan, sillä esimerkiksi hän ompeli eräänä päivänä itselleen kevyet kesähousut. Teini-ikäisenä kuulin myös Ali-sedän usein puhuvan kasvatusajatuksistaan. Koko elämäni ajan olen muistanut niihin liittyvän termin TOISU = toiminnan suunta. Sodan jälkeen Tampereella koimme arkaluonteiseksi venäjän kielen, jota isäni ja Ali mielellään käyttivät keskenään ja Pispalan mummon kanssa. Valitettavasti me tytöt emme siis oppineet venäjää.

Kouluni kävin yliopistoa myöten Tampereella. Valmistuin filosofian maisteriksi 1967 aineyhdistelmänäni kotimainen kirjallisuus, suomen kieli ja pohjoismainen filologia. Auskultoin Turussa äidinkielen opettajaksi.

Lukion äidinkielen opettajan vaativa työ söi luovuutta. Ehkä siksi tekstini ovat enimmäkseen dokumenttiluonteisia. Elpo ry:n kustantamina löytyvät kirjat Aika laulaa laulujaan (2007), Uusi maa. Uusi ihminen. (2013) ja Olin pakolainen (2020).

Muut teokset

Suvun suuri kertomus (1997)
Kunniakirja ansiokkaasta osallistumisesta SKS:n keruukilpailuun

Aholan likkojen mennyt maailma (1998)
Kertomus Tampereen Lamminpään ja Tohlopin kaupunginosakirjassa Meirän kylät

Tuhat juttua Kakskerrasta (2002)
Muistoja vuosilta 1900-1967 entisestä Kakskerran pitäjästä, 2000. Palkittu Turun maakuntamuseon 100-vuotismitalilla lähimenneisyyden perimätiedon tallentamisesta

Kuolema Korkholmassa – ja elämä (2010)
Romaani Helena Lindströmin kanssa

Kuuma kesä Korkholmassa (2012)
Romaani Helena Lindströmin kanssa

Haapanen, Sinikka

Työtä ei tehdä, sitä tulee elää. Työssään tulee elää todeksi ne arvot ja merkitykset, jotka on kokenut tärkeiksi.

Olen tehnyt elämäntyöni kasvatuksen, kulttuurin ja taiteen areenoilla. Keskiössä ovat olleet nuoret. Olen kiitollinen, että olen voinut toimia elämäntehtävässä, jossa etiikalla, luovuudella ja näkemyksellä voidaan vaikuttaa tulevaisuuteen.

Kysymys on ihmisen ja yhteisön arvon luomisen prosessista muuttuvassa maailmassa.
Toimin työssäni Setlementtijärjestössä, Suomen Nuorisoseuraliikkeessä, jolloin kiersin kasvatuksen ja kulttuurin sanansaattajana Suomenmaan kolkasta kolkkaan. Helsingin kaupungin nuorisoasiainkeskuksessa tein elämäntyöni: 35 vuotta kulttuurisen nuorisotyön kehittäjänä. Työn ytimessä on ollut ihminen ja yhteiskunta. Ajattelen, että ilman elävää suhdetta lapseen ja nuoreen, työ lakkaa olemasta luovaa.

Kohtasin Aleksanteri Ahola-Valon ”Alin” 1980-luvun alkuvaiheissa. Alin henkiset ulottuvuudet, kasvatukselliset ajatukset ja arvot sekä taiteen yhteiskunnalliset vaikutukset jättivät minuun pysyvät jäljet. Alin herkkyys ja avoimuus kohdata ihminen, hänen intuitionsa ja rehellisyytensä, tekivät vaikutuksen – puhumattakaan hänen rohkeudestaan ja elämänhistoriastaan. Kävimme Hämeenlinnassa syvät ja antoisat keskustelut. Tunnistin niistä arvosisältöjä, joiden puolesta tahdoin tehdä elämäntyöni. Ystävyytemme kesti Alin kuolemaan asti.

Runous on ollut sielun voimavarana lapsuudestani lähtien. Kerroin mielikuvitustarinoita ja lausuin kirjoittamiani runoja metsureille, kun asuin pienenä tyttönä metsäkämpällä isäni työstä johtuen. Lyyrisyys ja runous ovat kantaneet vaikeina aikoina. Ne asettavat minut katsomaan elämää toivon ja kauneuden näkökulmasta.

Olen toiminut valtakunnallisissa luottamustehtävissä liittyen koulutuspolitiikkaan, valtioneuvoston kansalliseen luovuusstrategiatyöryhmään, kansalaisjärjestöjen luottamustehtäviin, oppilaitosten hallituksiin, eettisiin toimikuntiin, radion ja tv:n työryhmiin ja muihin 40 vuoden ajan.

Olen saanut valtakunnallisia tunnustuksia ja palkintoja työstäni muun muassa valtakunnallisen Nuorisotyön Tunnustuspalkinnon 2002.
Työelämävaiheen jälkeen vuonna 2014 opiskelin psykoterapeutiksi Helsingin psykoterapiainstituutissa.

Olen toimittanut Voimatarina Nuorisotyössä -kirjan yhteistyössä Inkeri Savan ja Virpi Vesanen-Laukkasen kanssa. Toteutimme aiheesta hankkeen Helsingissä, jonka johtajana toimin 2005-2006.

Artikkeleita

”Luova toiminta kasvatuksellisena menetelmänä”
Kirkon Nuorisotyön käsikirja, Kirjapaja 1974

”Kulttuurinen nuorisotyö – tarina tulesta ja unelmasta”
Nuorisotyön mieli ja merkitys, Nuoperi, Turun yliopisto 2007

”Nuori kirjoittaa kulttuurista käsikirjoitusta elämälleen”
Taidekasvatuksen Helsinki, Helsingin kaupungin Tietokeskus, Helsingin kaupungin Kulttuurikeskus 2010

”Kuinka ihmisarvoa kohdellaan, taide luo nuorelle mahdollisuuden puhua läpi jostain suuremmasta”
Nuori Kulttuuri -säätiö, 2013

”Luodaan nuorisotyöstä rohkea elinvoiman liike”
Miksi nuorisotyötä tehdään, tietokirja nuorisotyön opetussuunnitelmasta, Humanistinen Ammattikorkeakoulu, Nuorisotutkimuskeskusseura 2015

Tietokirjailija, toimittaja, filosofian maisteri

Saarinen, Saana

Olen työskennellyt tietokirjailijana ja toimittajana 1980-luvun puolivälistä lähtien. Olen kirjoittanut parikymmentä tietokirjaa ja ollut mukana tekemässä yli 30 tietokirjaa. Lisäksi olen kirjoittanut useita romaaneja sekä tehnyt töitä toimittajana aikakauslehdille, radiolle ja TV:lle.

Tapasin Aleksanteri Ahola-Valon ensimmäisen kerran vuonna 1983 pian hänen Suomeen muuttonsa jälkeen, ja kirjoitin hänestä useita artikkeleita, mm. lehtiin SeuraVoi hyvinOpettaja ja ET, sekä tein radio-ohjelmia Koulupojan päiväkirjoista Lähiradioon.

Vuonna 2015 kirjoitin Ahola-Valon elämään liittyvän Finnlectura Oy:n julkaiseman tietokirjan Tapasin Tolstoin. Taiteilija Ahola-Valon muistikuvia Repinistä Rytiin. Vuonna 2017 ilmestyi Elpo ry:n julkaisema, kirjoittamani kirja Vallankumouksen suomalainen silminnäkijä. Aleksanteri Ahola-Valon vuosi 1917 Pietarissa. Kirjassa on paljon mielenkiintoista ja ennen julkaisematonta aineistoa vallankumouksesta, jonka keskellä nuori Aleksanteri toimi ja vaikutti tapahtumien kulkuun. Kirja toteutettiin opetus- ja kulttuuriministeriön erityisavustuksella.

Vuonna 2019 ilmestyi lapsille ja nuorille suunnattu kirja Kauppaleikki muuttuu todeksi. Tarinoita seikkailuista Suomen linnoissa. Kirja on lasten näkökulmasta katsova novellikokoelma, jonka seikkailut tapahtuvat viiden vuosisadan aikana suomalaisissa linnoissa. Yksi linnoista on Ilja Repinin kotilinna, jossa Ahola-Valo oikeasti kävi vuonna 1912 näyttämässä piirustuksiaan suurelle mestarille.

Vuonna 2021 ilmestyi Elpo kustannuksen julkaisemana 330-sivuinen tietokirjani Valko-Venäjä ennen Stalinin terroria. Taiteilija Aleksanteri Ahola-Valon dramaattiset vuodet Valko-Venäjällä 1919−1930. Pääosin Ahola-Valon haastatteluihin perustuva elämäkerrallinen historiateos keskittyy Ahola-Valon vaiheikkaisiin ja tuotteliaisiin vuosiin Vitebskissä ja Minskissä. Ahola-Valon kuvaukset ovat täynnä hurjia seikkailuja ja Valko-Venäjän menneisyyden käännekohtia, joista taiteilija kertoi aikoinaan suorasukaisella tyylillä. Myös runsas kuvitus taiteilijatöistä ja elämänvaiheista on ainutlaatuista aineistoa. Aleksi Ahtola kirjoitti Yliopisto-lehdessä 17.12.2021 mm: ”Saana Saarinen kirjoittaa kaunista asiaproosaa.”

Vuonna 2024 julkaistu Lasten luovuuden vallankumous − Niksulan TV edelläkävijänä kertoo, kuinka lapset tekivät yhdessä aikuisten kanssa tv-historiaa television valloittaessa Suomea 1960-luvulla. Suomen ensimmäinen lasten tv-sarja otti rohkeasti lapset mukaan ohjelmantekoon ja sisällöntuotantoon. Kirja perustuu sarjaa tehneiden silloisten aikuisten ja lasten tuoreisiin haastatteluihin; kaikkiaan 28 tekijää kertoo kokemuksistaan. Runsaasti kuvitettu kirja kuvaa suorien lähetysten vilkasta studioelämää ajalta, jolloin aikuisten ja lasten yhteistyö kukoisti. Viikoittainen sarja teki lapsuutta ja lasten luovuutta näkyväksi uudella ja kekseliäällä tavalla.

Tutustu kotisivuihin

Lisätietoa ja kirjamyyntiä Saana Saarisen omilla sivuilla.

Suonpää, Visa

Visa Suonpää on taiteilijaryhmä IC-98:n toinen jäsen.

Hän on koulutukseltaan kulttuurihistorioitsija, joka on tehnyt opinnäytetyönsä Ahola-Valosta. Ensin hän teki seminaarityön Ahola-Valon vuonna 1930 tekemästä Ihmiskunnan kärsimysten historian paviljongista ja sitten pro gradu -työn Ahola-Valon 1930- ja 1940-lukujen ajattelusta.

Vuonna 2001 taiteilijaryhmä IC-98 toteutti kulttuurihistoriallisen Pois menneisyydestä -näyttelyn Ahola-Valosta. Näyttelyesitteessä IC-98 toteaa näyttelyn osoittavan, ettei historia ole vain joukko kuvia, vaan elävää todellisuutta, jolla on voima avata uusia perspektiivejä arkipäivän elämäämme. Kyseinen näyttely pystytettiin pysyvästi Valon museon tiloihin vuonna 2025.

IC-98 on saanut valtion kuvataidepalkinnon ja esiintynyt ahkerasti monissa gallerioissa ja taidemuseoissa ympäri maailmaa. Työryhmän työn tarkempi kuvaus on heidän kotisivuillaan.

Turun taidemuseon näyttelyn Abendland (04.10.2013 – 05.01.2014) esitteen mukaan työryhmää kiinnostavat erilaiset oppijärjestelmät, yhteiskunnan kontrollimekanismit ja yhteiskuntajärjestelmät, toteutumattomat suunnitelmat ja historian läsnäolo nykyajassa.

IC-98 voitti vuoden 2014 Ars Fennica -kilpailun yleisöäänestyksen ja oli Suomen edustaja Venetsian biennaalissa vuonna 2015.

Elpo-kustannus on julkaissut Visa Suonpään teoksen (pro gradun) Kohti valoa ja järjestystä. Se käsittelee Aleksanteri Ahola-Valon 1930- ja 40-lukujen rationaalista ajattelua ja tulevaisuuden ihmisen muokkaamista.

Tutustu IC-98:

TIETOKIRJAILIJA

Suopohja, Heikki

Syntynyt Hämeenlinnassa 1950. Ylioppilas, Hämeenlinnan lyseo 1970. Oikeustieteen kandidaatti 1974, linsensiaatti 2001, Helsingin yliopisto. Opintoja Helsingin yliopiston Historiallis-kielitieteellisessä tiedekunnassa 1978-1981. Varatuomarin arvo 1978, Kouluneuvoksen arvonimi 2011.

Toiminut lähes 30 vuoden ajan opetustoimialan keskushallinnon sekä oppilaitosten ylläpito-organisaatioiden johtotehtävissä.

Etelä-Savon kauppakamarin vara-puheenjohtaja ja Pieksämäen kauppakamarin puheenjohtaja 2008-2013. Keskuskauppakamarin valtuuskunnan jäsen 2009-2013. Vuoden pieksämäkeläinen 2008. Eduskuntavaaliehdokas vuoden 2011 vaaleissa Etelä-Savon vaalipiirissä.

Harrastukset: Tietokirjallisuus, Historia (aatehistoria), Kuntourheilu (golf, äijä-jooga), Mietiskely, Matkailu (reppureissuja yli sataan maahan), Mökkeily (korjausrakentaminen).

Elpo ry:n kautta myynnissä olevat kirjat: Yksilönvastuu ja hyvinvointivaltio (2019), Tiedon ulottuvuudet (2021).

Tulossa: Historian kätketyt käsikirjoitukset (2025), Kuollakko vai eikö kuolla? (2025).

Muu kirjallinen tuotanto:

Oikeudellinen vastuu opetustoimessa (2000)

Vahinkovastuusta opetustoimessa (2001)

ELPO RY:N PUHEENJOHTAJA

Suvanto, Risto

Minulla on titteli, jota vierastan: varatuomari. Juristit ovat yhteiskuntateknikkoja, jotka toteuttavat menneisyyden ihmisten tahtoa eli lakeja nykyhetkessä. En halua olla menneisyyden agentti, vaan katsoa eteenpäin. Työskentelin pitkään virkamiehenä oikeusministeriössä ja turhauduin olemaan osa koneistoa, joka ei tiennyt, minne oli matkalla.

Elämäni muuttui, kun tapasin vanhan miehen, joka tiesi minne oli matkalla ja mistä oli tullut: Aleksanteri Ahola-Valon. Hänessä eli koko 1900-luvun aatemaailma ja elämän dramatiikka. Ahola-Valo koki olevansa ennen kaikkea kasvattaja (Oulun yliopisto teki hänestä kasvatustieteen kunniatohtorin). Ahola-Valon kuoleman jälkeen halusin ymmärtää lisää kasvatuksesta, ja minusta tuli kasvatustieteen maisteri Tampereen yliopistosta. Tästä tittelistä pidän. Mutta haluaisin, että kasvatustiede olisi jotain muuta kuin mitä se nyt on.

Kasvatustieteen opiskelun jälkeen osallistuin kaksivuotiseen filosofisen praktiikan koulutukseen ja kuulun ensimmäisiin Suomessa koulutettujen filosofisten praktikkojen ryhmään, jonka jäsenet voivat pitää filosofista vastaanottoa. Olen siis korvausta vastaan käytettävissä, jos joku haluaa keskustella elämänsä ongelmista filosofisesti.

Lähes kaiken sen, mitä olin elämästä ja maailmasta oppinut, kirjoitin vuonna 2013 kirjaani Talouskasvun jälkeen. Valtiofilosofimme Pekka Himanen on todennut, että nykyinen politiikka on tullut tiensä päähän. Hän on oikeassa, mutta hänen reseptinsä on väärä. Kirjani takakannessa on ote paikallisen lehden kommentista, jonka mukaan haastan Pekka Himasen. Se on totta. Minulla on oma reseptini ja tulevaisuusvisioni, joita kirjassani perustelen. Maailma ympärillämme on myllerryksen tilassa. Jatkan elämän ihmettelyä uusin ajatuksin vuonna 2024 julkaistutta Ihmettelen elämää -kirjassa.

Nuoruudessani voitin Nuoren Voiman Liiton novellikilpailun, mutta fiktiota en ole sen jälkeen kirjoittanut. Todellisuus on sellaisenaan jo jännittävä.

Hymyilevä iäkkäämpi mies pitelee Ahola-Valon AE-evohomologian karttaa esittävää taulua, taustanaan museon arkiston tila.

Tutustu kirjoihini:

Ihmettelen elämää (2024)

Talouskasvun jälkeen (2013)

Tie Arvoelämään: Pois virheitten ajasta (1996)

Aleksanteri Ahola-Valo ja viisas rakkaus (1994)

Aleksanteri Ahola-Valo (1986)