Talouskasvun jälkeen
Suvanto, Risto (Elpo ry 2013): Talouskasvun jälkeen. Filosofinen tarina ihmisen ahneudesta ja kasvun mahdollisuudesta.
Talouskasvun jälkeen räväyttää silmät auki maailman nykytilalle. Kirjan raikkaankirpeä teksti pyyhkii pois hämähäkinverkot, jotka estävät meitä näkemästä todellisuuden.
Talouskasvun pysähdyttyä olemme vääjäämättä uudessa tilanteessa, joka edellyttää uudenlaista ajattelua. Emme voi enää toimia mekaanisesti vanhojen periaatteiden mukaan. Talouskasvun jälkeen hahmottelee uudenlaisen kehityspolun kohti tulevaisuutta ja haastaa ajattelemaan niin taloudesta, yhteiskunnasta, kasvatuksesta kuin teologiastakin kiinnostuneet – meidät kaikki.
VT, KM Risto Suvanto on toiminut pitkään juristina oikeusministeriössä ja julkaissut kirjat Aleksanteri Ahola-Valo ja viisas rakkaus sekä Tie arvoelämään.
”Valta yllämme ei ole ikuinen luonnonlaki. On mahdollista tasapainottaa ihmisluontoon kuuluva yhteistoiminnallisuus ja itsekkyys. Meidän pitää jättää tuhon tiellä olevan ahneuden yhteiskunnan ylläpito ja ryhtyä rakentamaan yhteistä hyvää elämää.”
”Risto Suvanto haastaa Pekka Himasen.” (Hämeen Sanomat 30.10.2013)
Sisällysluettelo:
1. Tsaari Mammona
2. Kansako kaikkivaltias?
3. Valta yllämme
4. Touhun eetos
5. Touhun tiedettä – kansantaloustiede
6. Touhun tiedettä – kasvatustiede
7. Itsekasvatus arvomahdollisuuksien tähtitaivaaseen
8. Filosofien viisaus
9. Teologien viisaus
10. Talouskasvun jälkeen
11. Suomen johtaja
12. Filosofinen yhteiskunta
13. Jälkisanat
ALKUSANAT
Israelin ja arabien välinen sota vuonna 1973 synnytti ensimmäisen öljykriisin, jonka seurauksena Suomessakin oli lähes puoli vuotta rangaistuksen uhalla kielletty esimerkiksi asuinhuoneistojen lämpötilan pitäminen yli 20 asteessa. Valtapoliittisen tilanteen vakiinnuttua öljykriisi voitettiin, mutta sen pelästyttäminä monet ennustivat taloudellisen kasvun pian loppuvan. Kuluneet 40 vuotta ovat olleet kuitenkin hurjan talouskasvun ja kapitalismin kukoistuskautta. Nyt tilanne on muuttumassa.
Suomen bruttokansantuote/henkilö vuonna 2008 oli 34,944 euroa, ja se on edelleen lähes samalla tasolla. Julkisyhteisöjen velka BKT:stä oli vuonna 2008 33,9 % ja vuonna 2014 velka ylittää valtiovarainministeriön arvion mukaan 60 %, mikä on EU:n määrittelemä kriisiraja. Monilla muilla valtioilla on vielä enemmän velkaa. Oman velkamäärämme lisääntyessä olemme samalla sitoneet itsemme euroveljiemme horjuvien talouksien tukemiseen. Olemme tosiasiallisesti viime vuodet köyhtyneet.
Aineellisten hyödykkeiden tuottamiseen perustuva talouskasvu on loppunut – lopullisesti. Siitä pitävät huolen maapallomme ehtyvät luonnonvarat. Kuitenkin johtajamme edelleen haaveilevat talouskasvusta, ja annamme kapitalismin pyörittää meitä mielensä mukaan. Olemme sokeita emmekä näe, minne olemme matkalla yksilöinä ja yhteiskuntina, vaikka olemme jo siirtyneet talouskasvun jälkeiseen aikaan.
”Tulee tutkia yhteiskuntaa tarkastamalla ihmisiä, ja ihmisiä tarkastamalla yhteiskuntaa. Ne, jotka tahtoisivat käsitellä erikseen politiikkaa ja moraalia, eivät koskaan ymmärtäisi kummastakaan mitään.” Näin kirjoitti vuonna 1762 ranskalainen valistusfilosofi Jean Jacques Rousseau (1772–1778) ja esitti totuuden, joka piti paikkansa tuolloin ja on edelleen totta.
En ole tutkija, mutta yritän ymmärtää mitä tutkijat tutkivat ja filosofit filosofoivat. Minusta tutkijat ja filosofit eivät oikein ymmärrä, mitä Rousseau 250 vuotta sitten sanoi, tai eivät ainakaan kiinnitä siihen huomiotaan. Poikkeuksiakin on. Kasvatustieteen professori Veli-Matti Värri kirjoittaa: ”On kyettävä ymmärtämään yksilön sisäisen rakenteen ja yhteiskunnallisten ideologisten rakenteiden keskinäinen kietoutuneisuus.” Arkkipiispa Kari Mäkinen sanoo saman asian näin: ”Tämä yhteiskunta kaivaa ihmisestä esiin ahneuden.”
Ymmärtämiseen ei pidä pysähtyä. Värri jatkaa: ”Maailman muuttamiseksi ei pelkkä ymmärtäminenkään riitä, vaan sen lisäksi on pyrittävä tietoisesti vaikuttamaan kasvatuksen yhteiskunnallisen arvonäkökulman muotoutumiseen. Kyseessä on siis myös poliittinen projekti.” Värri toistaa sen, minkä Karl Marx aikoinaan sanoi: Filosofian tehtävänä ei ole ymmärtää maailmaa vaan muuttaa sitä!
Tämän poliittisen ja samalla filosofisen projektin hahmottaminen on kirjan aihe. Talouden takana on historiallisesti muodostuneita ajatuksia ja instituutioita. Talouskasvun jälkeinen aika edellyttää uudenlaista ajattelua ja uudenlaisia instituutioita. Instituutiot muokkaavat ihmisiä ja yhteiskuntia.
Teemani läpäisee koko elämän, siksi sukellan talouden lisäksi myös kasvatuksen ja teologian maailmoihin. Elämämme on kokonaisuus, jota rakentaessamme olemme kiinni menneisyydessämme. Vaikka tämä yhteiskunta kaivaakin meistä esiin ahneuden, niin tulevaisuudessa voi olla toisin.
– Hämeenlinnassa lokakuun 25. p:nä 2013