Kohti valoa ja järjestystä
Aleksanteri Ahola-Valon 1930- ja 40-lukujen rationaalinen ajattelu ja tulevaisuuden ihmisen muokkaaminen
Suonpää, Visa (2000)
Kohti valoa ja järjestystä on kulttuurihistoriallinen tutkimus laajaa kiinnostusta ja suuria intohimoja herättäneestä suomalaisesta kuvataiteilijasta ja tiedemiehestä, Aleksanteri Ahola-Valosta (1900–1997). Kirja käsittelee Ahola-Valon 1930- ja 40-lukujen ajattelun erilaisia rationaalisuuden perspektiivejä ja suuntaviivoja. Rationaalisuus liittyi vahvasti tulevaisuuden ihmisen muokkaamiseen. Ahola-Valo kutsui itseään huoltokulttuuriarkkitehdiksi. Huoltokulttuuriarkkitehti suunnitteli välineet, joilla ihmisen työmenetelmät, ajankäyttö ja kodin ympäristö muokattiin uudelleen.
Ote kirjasta
Ahola-Valon kuvat olivat useimmiten moralisoivia ja opettavaisia, hyvien ja huonojen vastakohtien esiintuomista. Venäjällä työskennellessään Ahola-Valo keskittyi kuvaamaan usein maaseudun takapajuisuutta ja epäkohtia. […] Toinen Ahola-Valoa kiinnostanut ja useasti toistunut aihe oli kaupunki. Oli aivan ilmeistä että kaupungilla oli merkittävä tehtävä Ahola-Valon symboliikassa. Kaupunki oli yleensä aina kuvaparina maaseudulle. […] Ahola-Valon kuvastossa kaupunki ei ollut välttämättä pelkkä symboli, vaan juuri se toivotun kehityksen suunta. Kuvissa kaupunki oli vääjäämätön päätepiste. Kaupunkikuvat olivat esityksiä tulevaisuudesta.
Kuten Suonpää osoittaa, Ahola-Valon todella oli hyvin erikoislaatuinenkin ajattelija ja toimija. Tämä on usein peittänyt sen, että hänessä samalla konkretisoitui vuosisadan aatehistoria ja ajattelutapa poikkeuksellisen tietoisena, vahvana ja moniulotteisena. Ahola-Valo on 1900-luvun laboratorio.