Kasvatustieteen kunniatohtori Aleksanteri "Ali" Ahola-Valo (1900−1997) oli yksi viime vuosisadan monipuolisimpia taiteilijoita ja humanisteja. Hän loi liki 10 000 taideteosta sekä laajan itsekasvatusjärjestelmän, toimien niin arkkitehtina, sisustussuunnittelijana kuin keksijänäkin. Ahola-Valon elämä valottaa koko 1900-lukua sen merkittävien vaiheiden läpi syvällisen, aikaansa edellä olevan kasvatusajattelijan näkökulmasta Venäjältä Neuvostoliittoon sekä Valko-Venäjälle, Ruotsiin ja Suomeen.

Ahola-Valo taltioi elämänsä tapahtumat ja ajankäyttönsä lapsuudestaan lähtien tiettävästi perusteellisemmin kuin kukaan muu merkittävä taiteilija. Hän suunnitteli ja toteutti suuria arkkitehtonisia projekteja sekä kasvatushankkeita. Vuonna 1994 hänelle myönnettiin opetushallituksen Cygnaeus-palkinto, ja oli Suomen taide-graafikkojen, Skånen taiteilijakillan sekä Hämeenlinnan taiteilijaseuran kunniajäsen. Hän oppi elämänsä aikana puhumaan myös toistakymmentä kieltä. Ahola-Valosta on tehty useita tutkimuksia muun muassa väitöskirjojen ja pro gradujen muodossa.

”Meidän on luotava terveyttä ja terveyden kautta kauneutta. Meidän on luotava elämää, joka on itsessään taidetta.”

SUKUPUU

Vanhemmat

Aleksanteri Ahola-Valo syntyi 27. tammikuuta 1900 ♒︎ Impilahdella.

1875-1919

Pekka Ahola

Impilahden Laatokan rannalta kotoisin oleva Pekka Ahola oli aatteilleen omistautunut tolstoilainen ja kansanvalistaja, mihin viitaten Ahola-Valo sanoi olevansa aatteellinen jo toisessa polvessa. Isä oli Ahola-Valolle monella tavalla esikuva, joka ei puhunut tyhjänpäiväisyyksiä, mutta ”se, mitä puhui, oli myönteisen asiallista”. Ammatiltaan Pekka oli nuohooja ja sanomalehtimies. Hän pakeni 17-vuotiaana 1892 kotoaan paremman elämän toivossa suureen metropoliin Pietariin, jonne matka onnistui salamatkustajana yli Laatokan. Elannon varmistuttua hän ryhtyi opiskelemaan ja löysi itselleen vaimoksi Ida Kultalahden.

1869–1902

Ida Akkanen os. Kultalahti

Ida Kultalahden suku oli lähtöisin Pohjanmaalta, Evijärveltä. Hän oli kasvanut ottolapsena varakkaan saksalaisen lääkäri Zellheimin perheessä. Perheen kotikieli oli saksa, jonka lisäksi Ida hallitsi hyvin ranskan sekä englannin, puhuen myös italiaa, venäjää ja suomea. Suomen kielen hän oli oppinut perheen kesähuvilalla Kannaksella. Avioiduttuaan Pekan kanssa, Ida sai kasvattiperheeltään varat korsettiliikkeen perustamiseen Pietarin keskustaan Tallikadulle, jossa asiakkainaan erinomaisen kielitaitonsa ansiosta kävi paljon ulkomaalaisia, muun muassa Nobelit.

Pekka ja Ida tapasivat toisensa vuonna 1894 niin kutsutuissa kansan lukutuvissa, joissa ylioppilaat opettivat työläisiä lukemaan. Tätä toimintaa kutsuttiin nimellä mennä kansaan, ja Ida teki työtä kasvatusisältään salassa. Ida opetti Pekalle venäjän kielen ja rakastui. Havaittuaan Pekan lahjakkuuden, Ida ohjasi hänet journalistiikan iltakursseille, joiden päätyttyä ilmoitti kasvatusvanhempiensa kauhuksi haluavansa avioitua köyhän suomalaisen työläisen kanssa. Lopulta Idan kasvatti-isä, tohtori Zellheim, taipui ja suostui sulhasta tapaamaan. Häitä vietettiin keväällä vuonna 1899.

Perhe ja sukulaiset

Felix Ahola

Veli

s. 1902 — k. 1976

Helena Lehikoinen

Isänäiti

s. 1852 — k. 1927

Matti Holopainen

"Ukko"

s. 1866 — k. 1933

"Anna-Sofia" Nousiainen

Äitipuoli

k. 1905

Anna "II" Kempas

Äitipuoli

s. 1878 — k. 1962

Sofia Akkanen

Täti

Vera Grube

Kumppani

s. ennen 1908 — k. 1982

Galina Ivanova

Tytär

s. 1926 — k. 2015

Helena Nikonovitš-Jaskevitš

Ex-puoliso

s. 1899 — k. 1985

Viktoria Kresten

Tytär

s. 1925 — k. 2006

Into Lindgren

Tytär

s. 1928 — k. 2002

Taru Salmio

Puoliso

s. 1909 — k. 1988

Visa Suonpää

Visa Suonpää on taiteilijaryhmä IC-98:n toinen jäsen.

Hän on koulutukseltaan kulttuurihistorioitsija, joka on tehnyt opinnäytetyönsä Ahola-Valosta. Ensin hän teki seminaarityön Ahola-Valon vuonna 1930 tekemästä Ihmiskunnan kärsimysten historian paviljongista ja sitten pro gradu -työn Ahola-Valon 1930- ja 1940-lukujen ajattelusta.

Vuonna 2001 taiteilijaryhmä IC-98 toteutti kulttuurihistoriallisen Pois menneisyydestä -näyttelyn Ahola-Valosta. Näyttelyesitteessä IC-98 toteaa näyttelyn osoittavan, ettei historia ole vain joukko kuvia, vaan elävää todellisuutta, jolla on voima avata uusia perspektiivejä arkipäivän elämäämme.

IC-98 on saanut valtion kuvataidepalkinnon ja esiintynyt ahkerasti monissa gallerioissa ja taidemuseoissa ympäri maailmaa. Työryhmän työn tarkempi kuvaus on heidän kotisivuillaan.

Turun taidemuseon näyttelyn Abendland (04.10.2013 – 05.01.2014) esitteen mukaan työryhmää kiinnostavat erilaiset oppijärjestelmät, yhteiskunnan kontrollimekanismit ja yhteiskuntajärjestelmät, toteutumattomat suunnitelmat ja historian läsnäolo nykyajassa.

IC-98 voitti vuoden 2014 Ars Fennica -kilpailun yleisöäänestyksen.

IC-98 oli Suomen edustaja Venetsian biennaalissa vuonna 2015.

Elpo-kustannus on julkaissut Visa Suonpään teoksen (pro gradun) Kohti valoa ja järjestystä. Se käsittelee Aleksanteri Ahola-Valon 1930- ja 40-lukujen rationaalista ajattelua ja tulevaisuuden ihmisen muokkaamista.