Kasvatustieteen kunniatohtori Aleksanteri "Ali" Ahola-Valo (1900−1997) oli yksi viime vuosisadan monipuolisimpia taiteilijoita ja humanisteja. Hän loi liki 10 000 taideteosta sekä laajan itsekasvatusjärjestelmän, toimien niin arkkitehtina, sisustussuunnittelijana kuin keksijänäkin. Ahola-Valon elämä valottaa koko 1900-lukua sen merkittävien vaiheiden läpi syvällisen, aikaansa edellä olevan kasvatusajattelijan näkökulmasta Venäjältä Neuvostoliittoon sekä Valko-Venäjälle, Ruotsiin ja Suomeen.

Ahola-Valo taltioi elämänsä tapahtumat ja ajankäyttönsä lapsuudestaan lähtien tiettävästi perusteellisemmin kuin kukaan muu merkittävä taiteilija. Hän suunnitteli ja toteutti suuria arkkitehtonisia projekteja sekä kasvatushankkeita. Vuonna 1994 hänelle myönnettiin opetushallituksen Cygnaeus-palkinto, ja oli Suomen taide-graafikkojen, Skånen taiteilijakillan sekä Hämeenlinnan taiteilijaseuran kunniajäsen. Hän oppi elämänsä aikana puhumaan myös toistakymmentä kieltä. Ahola-Valosta on tehty useita tutkimuksia muun muassa väitöskirjojen ja pro gradujen muodossa.

”Meidän on luotava terveyttä ja terveyden kautta kauneutta. Meidän on luotava elämää, joka on itsessään taidetta.”

SUKUPUU

Vanhemmat

Aleksanteri Ahola-Valo syntyi 27. tammikuuta 1900 ♒︎ Impilahdella.

1875-1919

Pekka Ahola

Impilahden Laatokan rannalta kotoisin oleva Pekka Ahola oli aatteilleen omistautunut tolstoilainen ja kansanvalistaja, mihin viitaten Ahola-Valo sanoi olevansa aatteellinen jo toisessa polvessa. Isä oli Ahola-Valolle monella tavalla esikuva, joka ei puhunut tyhjänpäiväisyyksiä, mutta ”se, mitä puhui, oli myönteisen asiallista”. Ammatiltaan Pekka oli nuohooja ja sanomalehtimies. Hän pakeni 17-vuotiaana 1892 kotoaan paremman elämän toivossa suureen metropoliin Pietariin, jonne matka onnistui salamatkustajana yli Laatokan. Elannon varmistuttua hän ryhtyi opiskelemaan ja löysi itselleen vaimoksi Ida Kultalahden.

1869–1902

Ida Akkanen os. Kultalahti

Ida Kultalahden suku oli lähtöisin Pohjanmaalta, Evijärveltä. Hän oli kasvanut ottolapsena varakkaan saksalaisen lääkäri Zellheimin perheessä. Perheen kotikieli oli saksa, jonka lisäksi Ida hallitsi hyvin ranskan sekä englannin, puhuen myös italiaa, venäjää ja suomea. Suomen kielen hän oli oppinut perheen kesähuvilalla Kannaksella. Avioiduttuaan Pekan kanssa, Ida sai kasvattiperheeltään varat korsettiliikkeen perustamiseen Pietarin keskustaan Tallikadulle, jossa asiakkainaan erinomaisen kielitaitonsa ansiosta kävi paljon ulkomaalaisia, muun muassa Nobelit.

Pekka ja Ida tapasivat toisensa vuonna 1894 niin kutsutuissa kansan lukutuvissa, joissa ylioppilaat opettivat työläisiä lukemaan. Tätä toimintaa kutsuttiin nimellä mennä kansaan, ja Ida teki työtä kasvatusisältään salassa. Ida opetti Pekalle venäjän kielen ja rakastui. Havaittuaan Pekan lahjakkuuden, Ida ohjasi hänet journalistiikan iltakursseille, joiden päätyttyä ilmoitti kasvatusvanhempiensa kauhuksi haluavansa avioitua köyhän suomalaisen työläisen kanssa. Lopulta Idan kasvatti-isä, tohtori Zellheim, taipui ja suostui sulhasta tapaamaan. Häitä vietettiin keväällä vuonna 1899.

Perhe ja sukulaiset

Felix Ahola

Veli

s. 1902 — k. 1976

Helena Lehikoinen

Isänäiti

s. 1852 — k. 1927

Matti Holopainen

"Ukko"

s. 1866 — k. 1933

"Anna-Sofia" Nousiainen

Äitipuoli

k. 1905

Anna "II" Kempas

Äitipuoli

s. 1878 — k. 1962

Sofia Akkanen

Täti

Vera Grube

Kumppani

s. ennen 1908 — k. 1982

Galina Ivanova

Tytär

s. 1926 — k. 2015

Helena Nikonovitš-Jaskevitš

Ex-puoliso

s. 1899 — k. 1985

Viktoria Kresten

Tytär

s. 1925 — k. 2006

Into Lindgren

Tytär

s. 1928 — k. 2002

Taru Salmio

Puoliso

s. 1909 — k. 1988

Risto Suvanto

Minulla on titteli, jota vierastan: varatuomari. Juristit ovat yhteiskuntateknikkoja, jotka toteuttavat menneisyyden ihmisten tahtoa eli lakeja nykyhetkessä. En halua olla menneisyyden agentti, vaan katsoa eteenpäin. Työskentelin pitkään virkamiehenä oikeusministeriössä ja turhauduin olemaan osa koneistoa, joka ei tiennyt, minne oli matkalla.

Elämäni muuttui, kun tapasin vanhan miehen, joka tiesi minne oli matkalla ja mistä oli tullut: Aleksanteri Ahola-Valon. Hänessä eli koko 1900-luvun aatemaailma ja elämän dramatiikka. Ahola-Valo koki olevansa ennen kaikkea kasvattaja (Oulun yliopisto teki hänestä kasvatustieteen kunniatohtorin). Ahola-Valon kuoleman jälkeen halusin ymmärtää lisää kasvatuksesta, ja minusta tuli kasvatustieteen maisteri Tampereen yliopistosta. Tästä tittelistä pidän. Mutta haluaisin, että kasvatustiede olisi jotain muuta kuin mitä se nyt on.

Kasvatustieteen opiskelun jälkeen osallistuin kaksivuotiseen filosofisen praktiikan koulutukseen ja kuulun ensimmäisiin Suomessa koulutettujen filosofisten praktikkojen ryhmään, jonka jäsenet voivat pitää filosofista vastaanottoa. Olen siis korvausta vastaan käytettävissä, jos joku haluaa keskustella elämänsä ongelmista filosofisesti.

Lähes kaiken sen, mitä olin elämästä ja maailmasta oppinut, kirjoitin vuonna 2013 kirjaani Talouskasvun jälkeen. Valtiofilosofimme Pekka Himanen on todennut, että nykyinen politiikka on tullut tiensä päähän. Hän on oikeassa, mutta hänen reseptinsä on väärä. Kirjani takakannessa on ote paikallisen lehden kommentista, jonka mukaan haastan Pekka Himasen. Se on totta. Minulla on oma reseptini ja tulevaisuusvisioni, joita kirjassani perustelen. Maailma ympärillämme on myllerryksen tilassa. Jatkan elämän ihmettelyä ja työstän uusia ajatuksia – jatkoa Talouskasvun jälkeen -kirjalle.

Olen Elpo ry:n puheenjohtaja.

Nuoruudessani voitin Nuoren Voiman Liiton novellikilpailun, mutta fiktiota en ole sen jälkeen kirjoittanut. Todellisuus on sellaisenaan jo jännittävä. Kirjallista tuotantoani:

Aleksanteri Ahola-Valo. Lyhyt elämäkerta. Elpo ry 1986.

Johdanto teokseen Etsijän elämää. Soflin Oy 1993.

Aleksanteri Ahola-Valo ja viisas rakkaus. Elpo ry 1994.

Tie Arvoelämään. Elpo ry 1997.

Aleksanteri Ahola-Valo – viisaan rakkauden julistaja. Artikkeli teoksessa Kasvatus- ja koulutuskysymys Suomessa vuosisatojen saatossa (toim.Tähtinen & Skinnari). Suomen Kasvatustieteellinen Seura. Kasvatusalan tutkimuksia 29, 2007.

Paikallishistoriallisia artikkeleita teoksessa Miemalan ja Hattelmanan tarinoita. Vanaja-seura 2013.

Talouskasvun jälkeen. Elpo ry 2013.

Artikkeli Ymmärtämisen käytännöistä teoksessa Filosofi tavattavissa. Ajatuksia filosofisesta elämästä. Niin&Näin 2014.
Ihmettelen elämää – Vilpittömiä mietteitä. Elpo ry 2024.