Ahola-Valon satavuotisessa elämäntarinassa on suuren jännityskertomuksen ainekset. Hänen omakohtaiset kokemuksensa sijoittuvat Venäjän ja Neuvostoliiton kohtalonhetkiin: Tsaari Nikolai II:n sortokauteen, Pietarin verisen sunnuntain joukkomurhaan, Venäjän vallankumouksen melskeisiin ja Leninin ja Stalinin johtaman uuden neuvostoyhteiskunnan rakennusvaiheisiin. 1930- ja 1940-lukujen lama- ja sota-ajan Suomessa Ahola-Valo kuului fasisminvastaiseen kansanrintamaan ja joutui turvasäilöön vakoilusta epäiltynä. Sodan jälkeen kotimaahansa pettyneen Ahola-Valon matka vei Ruotsiin, missä hän jatkoi kokonaisvaltaisen kasvatustieteellisen järjestelmänsä, AE-evohomologian, kehitystyötä. 1980-luvulla Ahola-Valo palasi takaisin Suomen Hämeenlinnaan, missä hän perusti Valola-säätiön, joka säilyttää laajaa Aleksanteri Ahola-Valon taiteen kokoelmaa ja arkistoa.


Ahola-Valon elämänvaiheet (tekeillä)

Vanhemmat

- Isä Pekka Ahola ja äiti Ida Ahola o.s. Kultalahti
Varhaislapsuus
- Itsetajuisuuden herääminen keväällä 1902
- Verinen sunnuntai 1905
Aika Viiritsassa 1907-1916
- Lydmila Kusmina
- Taustavaikuttajat: Rousseau, Tolstoi ja Paden Powell
- Koulupojan päiväkirja
- Lasten Leikkikoulun perustamisvaiheet
- Lasten Leikkikoulun vaiheet
- Neljän Männyn teatteri
Venäjän vallankumouksen pyörteissä 1916-1919
Nuorta neuvostovaltiota rakentamassa 1920-luku
Ihmiskunnan kärsimysten paviljonki Minskissä 1930
Stalinin Moskovassa 1930-luvun alussa
Muukalaisena kotimaassa 1932-1946
Yksinäisyyden vuosikymmenet Ruotsissa 1947-1982
Elämäntyön pelastamisyritys Suomessa 1982-1997
Kuolema Ruotsissa 1997


Kuva: Aleksanteri Ahola-Valo, Omakuva (1924)